J.P. Chenet on maailman suosituin ranskalainen viini. Menestys ei ole tullut itsestään: laadun takeena ovat vahva tekninen taito ja vuosisataisten perinteiden vaaliminen.
Viiniköynnösten rivit ulottuvat joelta kumpuilevan maaston laitamille ja katoavat kukkuloiden taakse. Taivaanrannassa nousee kellotorni, ja kiviset maalaistalot täplittävät auringossa kylpevää ranskalaismaisemaa.
Jäämme ihailemaan idylliä, mutta Chateau Cantinin tilanhoitajalle Monsieur Guidolle se on tuttu ja arkinen. Hän tutkii keskittyneesti viinirypäleiden hentoja kukintoja.
– Kukat ovat kehittyneet hyvin. Niiden koosta voi päätellä jo alkukesästä, milloin sadonkorjuu alkaa: perinteisesti syyskuun lopulla, mutta parina viime vuonna on ollut niin lämmintä, että työhön on päästy jo elokuun lopulla, hän kertoo.
Oppaanamme ranskalaisten viinien maailmaan on GCF-yhtiön Pohjoismaiden myyntipäällikkö Linda Nylund. Hän kertoo, että köynnösten on saatava sopivasti sadetta ja kuivaa, lämmintä ja viileää.
– Sateen ja poudan vaihdellessa rypäleet kypsyvät rauhallisesti, ja tuholaiset, homeet ja muut haitat pysyvät kurissa.
Viinilehto kukoistaa, ja Monsieur Guido myhäilee tyytyväisenä.
– Viinivuodesta 2009 näyttää tulevan erittäin hyvä.
"Terroir" on makujen alkulähde
Seuraava vierailukohde Chateau Canon tuottaa laadukkaita viinejä, jotka kypsyvät pulloissa jopa vuosikymmeniä. Sama ammattitaito ohjaa J.P. Chenet'n viiniosaamista.
– Chenet'n viinit tuotetaan eteläisillä Gascognen ja Languedocin alueilla. Niillä on riittävän laajat viljelmät maailmanlaajuiseen vientiin, Linda kertoo.
Ranskalaisen viinin sielu tiivistyy sanaan "terroir", joka on sukua maata tarkoittavalle sanalle "terre". GCF:n vientijohtaja Jean-Marc Dulong kuitenkin korostaa, että terroir on enemmän kuin pelkkä maaperä.
– Kyse on rypälelajikkeista, maaperän historiasta ja ilmastosta. Eri rinteet saavat eri lailla sadetta, tuulta ja aurinkoa, joten ilmasto voi vaihdella samallakin tilalla. Maaperä voi olla yhdellä laidalla savista, toisella hiekkaista, Jean-Marc selittää.
Laskeudumme kellarikerrokseen ja saamme maaperään uuden näkökulman – alapuolelta. Tilusten alla risteilee kilometrikaupalla luolastoja. Niistä louhittu kiviaines on käytetty vuosisatojen aikana Bordeaux'n ja lähikylien rakentamiseen. Kalkkikiven ja saven seasta onkaloon pilkistelee viiniköynnösten juuria.
Kosteassa kivessä on mineraalin tuoksu, ja sama maku tulvahtaa suuhun tilan viiniä maistellessa. Maa todella antaa viinille makunsa. Myös Chenet'n viljelyalueilla maa on pääosin kalkkikiveä ja savea.
Ranskan monet viinialueet ovat entistä merenpohjaa. Kalkkikivi on syntynyt kymmenien miljoonien vuosien kuluessa, kun kotilot ovat vajonneet pohjaan ja tiivistyneet kiveksi.
Hyvä viini avautuu hitaasti
Lounaalla nautimme paikallisia herkkuja, ankkaa ja kanaa. Chenet Merlot'n mausteisuus sopii mehevän kanan seuraksi.
– Monien mielestä ranskalaiset viinit ovat "vaikeita" ja laatuunsa nähden kalliita. Tämä on saattanut pitää paikkansa 10–20 vuotta sitten. Eivät ranskalaiset itsekään saa aina tolkkua eri etiketeistä, viinialueista, rypälelajikkeista ja muista hienouksista, Linda nauraa.
Monet ranskalaisviinit on tarkoitettu säilytettäväksi pitkään. Kuluttaja on saattanut pettyä hintavaan viiniin, joka on osoittautunut mauttomaksi.
– Viini olisi saattanut vaatia useiden vuosien säilytyksen, Linda arvelee.
Ranskalainen viinintuotanto käy läpi suurta mullistusta. Bordeaux'ssa on nykyään alle 10 000 tuottajaa, viitisen tuhatta vähemmän kuin 10 vuotta sitten.
– Uuden maailman viinit ovat vallanneet markkinoita. Ne ovat yleensä hedelmäisiä ja tammisia – helppoja. Hyvissä ranskalaisissa viineissä on kuitenkin enemmän persoonallisuutta, ne ovat vaativampia ja palkitsevampia, Jean-Marc pohtii.
GCF:llä on kymmeniä viinitiloja ja tuotantoa lähes kaikilla Ranskan viinialueilla. J.P. Chenet on yhtiön menestynein brändi.
– Chenet'n viinit ovat hyvä valinta niille, joille ranskalaiset viinit eivät ole vielä tuttuja, hän sanoo.
Maistelemme Chenet'n viittä viiniä, joita on Alkon valikoimissa. Valkoisissa on pirteää hapokkuutta, ja punaiset ovat pehmeän mausteisia. Puolimakea ja mehevä J.P. Chenet Medium Sweet toimii erinomaisesti sekä hanhenmaksan että ruoan jälkeen tarjottavien juustojen kanssa.
– Viininmaistajat seuraavat tuotantoa rypäleistä pullotukseen asti. Viinit kerätään useilta tuottajilta. Siksi niiden mausta löytyy useita kerroksia, jotka avautuvat suussa vähitellen.
Chenet'n viinejä myydään noin 160 maassa. Alalla arvellaan, että makumieltymykset ovat siirtymässä takaisin kohti "vanhan maailman" tyyppisiä viinejä.
– Euroopan sisälläkin maut vaihtelevat. Esimerkiksi britit ja saksalaiset ovat tottuneet makeampiin ja "pyöreämpiin" viineihin kuin pohjoismaalaiset. Pohjoismaissa ollaan lähempänä ranskalaista viinimakua, Linda miettii.
Perinteitä ja huipputekniikkaa
Suuntaamme läheiseen Landiras'n kylään, jossa sijaitsevat yhtiön pullotusyksikkö ja varastointitilat. Kypsytyssäiliöistä suurin on ison paritalon kokoinen, ja kyljessä lukee tilavuus: 10 miljoonaa litraa. Varastoon mahtuu kymmeniä miljoonia pulloja.
– Happi on viinin vihollinen: se aiheuttaa makua pilaavia kemiallisia reaktioita. Syrjäytämme hapen neutraalilla kaasulla, kuten typellä tai hiilidioksidilla, kertoo laatupäällikkö Etienne Durand aloittaessamme tutustumiskierroksen.
Viinistä pidetään pitkin matkaa hyvää huolta. Siitä tehdään toistakymmentä analyysia, kuten tiheys, alkoholiprosentti, sokeripitoisuus ja happamuus.
Chenet'n viinin synty vaatii satojen ammattilaisten yhteistyön. Yksi heistä on nauravainen Jean Charles Martin, joka kuuluu laadunvalvontaryhmään.
– Isänikin oli viinialalla. Sukumme on Espanjasta. Maistelen viinejä ja kerron, mikä on minusta huonoa, mikä hyvää. Olen viinintekijä, hän sanoo iloisen ylpeänä.
Viinintuoksuinen valmistamo vilisee terässäiliöitä, pumppuja, putkistoja ja suodattimia. Kurkistamme matalaan, pitkään varastotilaan, jonka sadoissa tynnyreissä kypsyy punaviiniä. Uudet tynnyrit ovat vaaleita, vanhoista on viiniä tihkunut läpi useiden kypsytysten aikana.
Laadunvalvoja Mathieu Fournieau sytyttää kunkin tynnyrin kohdalla pienen palan rikkiä, jonka hän laskee metallisen varren varassa sisään tynnyrissä olevasta aukosta. Perinteen ja uusimman tekniikan yhdistely on tavallista Landiras'ssa.
– Rikki polttaa hapen, jota tynnyriin pääsee, kun viiniä tihkuu puun läpi. Palaessa syntyvä rikkidioksidi suojaa viiniä hapettumiselta. Menetelmää on käytetty satoja vuosia, hän kertoo.
Suodatuksessa kertyvä sakka kompostoidaan. Laitoksella syntyy myös polttokelpoista kaasua, jota käytetään energiantuotantoon.
– Laitoksen käyttämä vesi puhdistetaan niin tarkkaan, että jokeen palautuessaan se on puhtaampaa kuin luonnonvesi, Etienne kehaisee.
Sokkotestien yllättäjä
Seuraan liittyy enologi eli viiniasiantuntija Philippe Chabert, joka kuuluu GCF:n hankintatiimiin. Hän korostaa, että tiivis yhteydenpito viljelijöihin on olennaista laadun varmistamiseksi.
– Viljelijä voi soittaa minulle koska tahansa ja puhua avoimesti ilon- tai huolenaiheistaan. Haluan olla lähellä tuotannon alkupäätä, koska sieltähän lopputuotteen laatu on lähtöisin.
Philippen mielestä J.P. Chenet'n viinit ovat hyviä, monipuolisia käyttöviinejä ja heti valmiita nautittaviksi. Varastointia ei tarvita.
– Jos asiakas haluaa viinin, jonka laadusta voi olla varma, Chenet on mielestäni osuva valinta, Philippe arvioi.
Hän kertoo yksinkertaisen konstin, jolla hän kerää mielipiteitä viineistä.
– Sokkotesteissä ystävieni kesken Chenet'n viinit menestyvät hyvin. Ehkä paremminkin kuin jos maistaja tietäisi, että ne ovat "niitä tavallisia kaupan viinejä". Maku ratkaisee, Philippe toteaa pieni pilke silmäkulmassaan.
Lähtöaamuna lentokentälle ajaessamme aurinko hohtaa kirkkaana sumussa, joka peittää kevyenä huntuna viinitarhat. Niiden antimia saamme nauttia ensi vuoden syksystä lähtien, kun vuoden 2009 ensimmäiset viinit ilmestyvät kauppojen hyllyille ja ravintoloihin.
Jo muinaiset roomalaiset…
Viininviljely on kuulunut keski- ja eteläeurooppalaiseen elämään ainakin pari tuhatta vuotta: kaupunkien ja kylien talouselämä muovautui suurelta osin sen ympärille. Myös J.P. Chenet'n viljelmillä on pitkät perinteet.
JP Chenet on nuori yhtiö: sen perustivat viininviljelijät Joseph Helfrich ja Jean-Pierre Chanel vuonna 1979. Helfrich kierteli Eurooppaa autollaan ja tarjosi tuotteitaan myyntiin. Maku miellytti maistajia, ja liiketoiminta lähti nousuun. Nyt yhtiö on Ranskan suurin viinintuottaja: sen vuosimyynti on yli 80 miljoonaa pulloa sekä 6 miljoonaa hanapakkausta.
Yhtiön oli pakko luopua alkuperäisestä J.P. Chanel -nimestään, kun tunnettu parfyyminvalmistaja haastoi sen oikeuteen 1980-luvulla. Menestystarinan ainekset olivat kuitenkin jo syntyneet, ja J.P. Chenet lähti vahvaan kasvuun.
Pullon henki
Vino kaula tuo tuulahduksen ajoista, jolloin pullot puhallettiin yksilöllisesti, eivätkä kaulat osuneet valmistuksessa aina aivan suoraan.
– Kun pullo suunniteltiin 25 vuotta sitten, moni piti ajatusta hulluna, koska pullo näytti vialliselta. Siitä tuli kuitenkin suosittu, ja sitä on patenttisuojasta huolimatta yritetty kopioida eri puolilla maailmaa, Jean-Marie Dulong kertoo.
J.P. Chenet kehittää pullon muotoa, kuten myös sen sisältöä ja etikettien ulkoasua, pienin askelin. Esimerkiksi etiketit ajanmukaistettiin viimeksi tämän vuoden alussa.
– Jos vuoden 1984 pullo voitaisiin tuoda aikakoneella nyt maistettavaksi, ero nykypäivään olisi kaikilta osin selvä. Maut muuttuvat, ja J.P. Chenet on mukana näissä muutoksissa, Jean-Marie korostaa.
Suomen ykkönen
Kymmenissä maissa Chenet'n viinit ovat myyntitilastojen kärjessä. Ne olivat myös ensimmäisten joukossa, kun hanapakkausviinit tulivat Suomeen. Cabernet–Syrah on alkuajan hanapakkauksista ainoa, joka on edelleen Alkon valikoimissa.
Chenet'n Cabernet–Syrah on jo monen vuoden ajan ollut Alkon myydyin punaviini. Muita Alkosta saatavia Chenet-viinejä ovat valkoiset Medium Sweet ja Colombard–Chardonnay sekä punainen Merlot. Kuohuviini Sparkling Brut on ainoa suorakaulainen Chenet – vino kaula kun ei kestäisi pullon sisältämää kuuden ilmakehän painetta.
Teksti: Ilpo Salonen
Kuvat: Väinö Teittinen