Talven tullen puskaradio alkoi viestittää huhua, että kansan makumuistissa elävä Sininen palaisi markkinoille – ja tällä kertaa ihan oikeasti. Nyt pitkä odotus palkitaan, sillä Sinistä valmistetaan jälleen alkuperäistä reseptiä kunnioittaen. Sinisen hedelmäisyyden, humalan ja katkeron vahvuuden voi jälleen maistaa huurteisesta tölkistä.
Kulttiolut ja asiantuntijoiden suosikki
Saksalaissyntyistä panimomestari Wilhelm Klingeriä onkin kiittäminen paljosta. Kieltolain kumoamisesta oli vierähtänyt kolme vuotta, kun Klinger kehitti Sinisen ensimmäisen kantaisän, Erikoispilsneri III:n, Mallasjuoman valikoimaan vuonna 1935. Vaatimattomassa laboratoriossa syntyi vaalea ja humalapitoinen olut, joka oli ensimmäinen Suomessa valmistettu pils-tyyppinen olut.
Lahden Erikoispilsneri III tunnettiin oluena, jota panimoihmiset joivat ja siksi sen ajateltiin olevan asiantuntijoiden oluena muita parempaa. Olut sai hyvän vastaanoton Helsingin myyntipiirissä sekä panimon kotikaupungissa Lahdessa. Helsinkiläisessä osakuntaelämässä Sininen oli kulttioluena käsite 1950- ja 1960-luvuilla.
Sinisen veljessarja syntyy
Tiskimyynnin aikaan ihmiset alkoivat kutsua Alkossa olutta pullon korkin värin vuoksi siniseksi. Kun oluenmyynti sallittiin 1.1.1969 alkaen myös maitokaupoissa, Mallasjuoma antoi periksi oluen käyttäjäkunnalle virallistamalla toistakymmentä vuotta käytössä olleen kutsumanimen. Oluthyllyltä löytyi nyt pullo, jonka etiketissä luki Lahden Sininen Erikoisolut III. Samana vuonna perustettiin myös Sinisen Tuopin kerho r.y., joka Sinisen suosion kasvaessa synnytti eri puolille maata yli 60 paikallisosastoa.
Vuonna 1977 vahvempien oluiden kuluttajamainonta kiellettiin. Sinisen mainonta jatkuikin vasta kesäkuussa 1983, jolloin Sininen I-olut lanseerattiin. Sinisen A-olut seurasi pikkuveljeään markkinoille parin kuukauden viiveellä. Samalla koko Sininen-sarja sai sini–kultasävyiset, kevyesti raidoitetut etiketit, joissa oli sivistyneesti nimi ”Special Sininen Blue Label Beer".
Uusien tuotteiden myynti jäi määrältään varsin marginaaliseksi kansan suosiman keskioluen hallitessa 90 prosentin osuudellaan sarjan kokonaismyyntiä.
Finlandia Blue maailmalla
Mallasjuoma oli harrastanut pienimuotoista vientiä 1960-luvulta alkaen Kyproksen, USA:n, Kanarian saarten, Saksan ja Ruotsin kanssa. Parhaimmillaan Sinisen eli Finlandia Blue -nimellä kulkevan oluen vienti ylitti 1,6 miljoonaa litraa vuodessa.
Vaikka Sininen saikin hyvän vastaanoton kaikkialla minne sitä vietiin, ei se koskaan noussut laajaan maailman menestykseen pienten resurssien vuoksi.
Kotimaassa Sinisen markkinaosuus liikkui 2–5 prosentissa. Tasaisin väliajoin Mallasjuomalle saapui huolestuneita kirjeitä, jos raitille oli kiirinyt huhu Sinisen lakkauttamisesta. Huhut olivat kuitenkin perättömiä, mutta niiden sisältämä aito huoli korosti, miten tärkeä tuote oli uskollisen kuluttajakuntansa keskuudessa.
Makuturnajaiset jatkuvat
Keväällä 1984 lanseerattiin ”Oluiden aatelinen” -ritarisarja. Ritariaate korostui tuotteen ulkoasussa ja mainosmateriaalissa hyvin kokonaisvaltaisesti. Ritari oli huumoripitoinen, leppoisassa hengessä mainonnassa hyödynnetty hahmo, mutta samalla se myös korosti Sinisen alkuperää ja sen vahvaa sidettä menneestä nykyaikaan. Suomen vanhimman keskiolutmerkin mainonnassa ryhdyttiin käyttämään myös ”oluiden aatelinen” -iskulausetta, jossa korostui Sinisen paremmuus ja sen olemuksen rohkea omaleimaisuus.
Vuonna 1988 Mallasjuoma-panimo myytiin osaksi Hartwallia, ja Sinisen valmistus jatkui, kunnes resursseja päätettiin keskittää muille olutmerkeille. Sinisen tuotanto lopetettiin ja vuonna 1997 juhannuksen markkinoille saapuivat viimeiset erät Sinistä.
Nyt odotettu Sininen ritari palaa kansan keskuuteen perinteitä kunnioittavan kansan pitkämielisyyden ja vankkumattoman uskollisuuden ansioista. Makuturnajaiset jatkukoon – ja valtakunnassa on jälleen kaikki hyvin!
Teksti: Kynämies oy