Karijoen Karhunkankaan upeilla soraharjuilla pulppuaa luonnon oma, puhdas lähdevesi.
Paarmojen purema retkikunta menee hiljaiseksi metsämarssin määränpäässä. Eteläpohjalaisen korven keskellä on vastassa hypnoottinen näky. Ei voi muuta kuin tuijottaa. Siinä se on kihissyt jo kenties kymmenentuhatta vuotta, ehkä paljon kauemminkin. Lauhanvuoren kansallispuistossa maan uumenista kumpuava vesilähde on kuin touhukas olento: välillä lammikon putipuhdas pohjahiekka liikehtii vain hiljakseen, mutta toisinaan raikas vesi purkautuu niin että porskahtaa.
Taisi lähteen haltian temperamentti kuohahtaa, vai liekö ilahtunut vieraista. Sopisiko sille, että me pikkuisen maistelemme? Tämän veden äärellä ei käy hetkeäkään mielessä epäilys, etteikö sitä tohtisi juoda. Kaadamme kirkasta kuppiin ja kurkkuun. Ei maistu miltään, tuntuu vain erityisen hyvältä.
Läppäriorjan arvot asettuvat raameihinsa, kun tajuaa, että ainakin jääkauden jälkeen sukupolvi toisensa perään on sammuttanut janonsa tällä vedellä ja tuntenut saman raikkaan tulvahduksen näillä samoilla saloilla.
Tästä ovat juoneet esi-isät, kukaties aivan eri ihmislajikin. Ei ole mahdotonta, ettei ammoin hävinnyt Neandertalin ihminen olisi ottanut lähteestä kaatoryyppyä nujerrettuaan hirven. Ja jos otti, niin otti varmasti juomaa mukaansakin. Lihojen kantaminen Susiluolalle oli hikinen urakka.
Hartwallin Karijoen lähdevesipullottamon päällikkö Tomas Lindfors on elementissään metsässä. Hän on nähnyt lähteen jos toisenkin, mutta ihme sytyttää luontoa kunnioittavan miehen joka kerta.
– Katsokaa, tuossa on kaksi ihan pientä virtaa, Lindfors innostuu ja harppoo puron vartta ylös.
– Siellä on pakko olla joku isompi pulputtaja. Sen kun saisi bongattua.
Samaa juomaa pullon suusta
Lähteelle tekisi mieli leiriytyä pitemmäksikin aikaa, mutta velvollisuudet kutsuvat. Paluutaival metsästä on kuuma, onneksi Karijoen pullottamolla on samaa lähdevettä jääkaapissa. Eri lähteestä otettua, mutta samojen ikiaikaisten soraharjujen läpi suodattunutta pohjavettä.
– Vettä ei käsitellä mitenkään, eikä siihen lisätä mitään. Vesi tulee pullottamolle putkea pitkin ja virtaa pulloihin suoraan lähteestä hapettomissa oloissa. Pullotusprosessi kestää vain joitakin kymmeniä sekunteja, Lindfors kertoo ja tarjoilee juomaa.
Siispä etiketistä kiinni ja kippis: taaskaan ei maistu miltään, mutta kyllä kelpaa. Elämyksestä ei puutu kuin veden solina ja paarmojen pörinä.
Hartwall Novelle -lähdevesi juoksutetaan pulloihin Karijoen Karhunkankaan soraharjujen alta kumpuavasta Solina-lähteestä, jonka iäksi arvioidaan 8 250 vuotta. Geologian tutkimuskeskuksen mukaan Karhunkangas on Suomen ja pohjoismaiden parhaita pohjavesialueita, koska soraharju on poikkeuksellisen paksu.
Parhaimmillaan jopa 200-metrinen maakerros suodattaa vedestä epäpuhtaudet erittäin tehokkaasti. Pohjavesi kulkeutuu moreeni- ja hiekkakerroksissa purkautumispaikkaansa lähteeseen noin 25 vuoden ajan.
Solina-lähde sijaitsee peräti 8,6 kilometrin päässä pullottamosta. Näin siksi, että lähteellä olisi mahdollisimman vähän liikettä ja toimintaa, joka voisi vaikuttaa veden laatuun. Aluetta ympäröi suoja-aita ja itse lähde sijaitsee pumppaamorakennuksen sisällä.
– Vettä tulee pullottamolle noin 600 000 litraa vuorokaudessa. Siitä käytetään vain pieni osa. Vesi virtaa taukoamatta silloinkin, kun tuotanto ei pyöri. Ylijuoksutus tehtaalla ja lähteellä on noin miljardi litraa vuodessa, kertoo Tomas Lindfors.
Tuotanto ei rasita lähdettä millään tavalla. Maasta kumpuaa vettä taukoamatta enemmän kuin sitä tarvitaan.
Pullottamon kaikessa toiminnassa huomioidaan ympäristö. Energia tuotetaan haketta polttamalla ja tehtaalla lajitellaan tarkasti kierrätykseen pahvit ja erilaiset muovit. Pullot ovat pantillisia, joten nekin palautuvat tehokkaasti kiertoon.
Lindfors ei ole kelpuuttanut edes asfalttipäällystettä vuodesta 1998 johtamansa tuotantolaitoksen pihalle. Tämä seutu on soran koti, se pyöriköön siellä vapaasti.
Tuotantoprosessi tarkassa valvonnassa
Parhaan laadun varmistamiseksi Novellea ei varastoida tehtaalla, vaikka oikein säilytettynä se sen kyllä kestäisi. Vettä pullotetaan ainoastaan sen verran kuin sitä kulloinkin tarvitaan.
Ja tarvittu on: Lindfors kertoo, että Hartwall Karijoki pakkaa vuodessa 12 miljoonaa litraa lähdevettä. Noin 20 prosenttia tuotannosta menee vientiin, suurimmaksi osaksi Baltian maihin.
Karijoen kahdeksan henkeä työllistävä lähdevesipullottamo on näppärän kompakti laitos. Tehdassalin keskellä sijaitsevaan veikeän näköiseen pullotuslinjaan olisi hauska tutustua lähemmin, mutta lasiseinien sisälle ei ole ulkopuolisilla asiaa. Siellä liikutaan kertakäyttöisissä suoja-asusteissa. Ylipaineistettuun ja moninkertaisin ilmansuodattimin varustettuun tilaan mennään tuulikaapin kautta, jossa kengät desinfioidaan. Kädet luonnollisesti pestään aina sisään tultaessa.
Insinööri on ollut luovalla mielellä pullotuskonetta tehdessään. Kaikki näyttää niin yksinkertaiselta, mutta masiinassa tapahtuu yhtä aikaa paljon.
Prosessi alkaa lähdevesipullojen valmistuksella: muoviset aihiot venähtävät muotoonsa hetkeä ennen kuin vesi lasketaan niihin. Ennen pullotusta ne vielä huuhtaistaan, sitten pullotetaan ja napataan salamana korkki päälle. Ja ei muuta kuin pakettiin.
Matka maailmalle ei kuitenkaan ala vielä tästä. Yksikään pullo ei lähde Karijoen tehtaan ovesta ennen kuin sillä on puhtaat paperit.
Lindfors kertoo, että tuotantolaitoksella suoritetaan viranomaisvalvontaa pistokoeperiaatteella. Näytteen ottaja voi tulla ovesta milloin tahansa, käytännössä kuitenkin vain neljä-viisi kertaa vuodessa. Tehtaan omavalvonta sen sijaan on huomattavasti tiukempaa.
– Jokaisesta pullotetusta erästä otetaan kontrollinäyte, jonka auto vie päivittäin Vaasaan tutkittavaksi. Pullot vapautuvat karanteenista vasta, kun tulokset on saatu ja kaikki on varmasti kunnossa. Lähtöluvan tehtaalta voi antaa ainoastaan yksi henkilö.
– Laadunvalvontakulut ovat huomattavat, mutta haluamme olla ehdottoman varmoja siitä, että tuotantomme on priimaa. Tässä ovat avainasemassa kaikki pullottamossa työskentelevät. He ovat hyvin motivoituneita ja haluavat tehdä parhaansa laadun takaamiseksi, tehtaan päällikkö Tomas Lindfors kiittelee.
Teksti: Jussi Pääkkönen
Kuvat: Mikko Lehtimäki